A niinku Arial

Olipa kerran 90-luvun alku. Berliinin muuri oli juuri kaatunut ja kylmä sota näytti olevan ohi. Tietokonerintamalla yksi fonttisota oli kuitenkin kesken Adoben, Microsoftin ja Applen kesken.

Iso paha Adobe oli keksinyt loistolaatuisen fonttien tiedostomuodon, PostScriptin, eikä suostunut jakamaan tietoa muiden leikkikavereidensa kanssa. Microsoft ja Apple laittoivat kerrankin hynttyyt yhteen ja ryhtyivät kehittämään omaa vastaavaa muotoaan. Niinhän siinä sitten kävi, että käyttöjärjestelmäjättien yhteistyöstä syntyi Truetype-formaatti. Microsoftin ja Applen yhteistyö loppui kuitenkin toistaiseksi siihen.

Microsoft valitsi Arialin Windows 3.1 -käyttöjärjestelmänsä mukana levitettäväksi. Arial oli muita vastaavia fontteja edullisempi, IBM:n kehittämä kaveri. Apple taas valitsi Helvetican, joka maksoi vähän enemmän, mutta oli laadukkaampi kaveri. Windows 3.1 levisi ympäri maailmaa kuin häkä Arialin kera, ja harva loppukäyttäjä huomaa eroa Arialin ja Helvetican välillä.

On vain muutama fontti, joita käytettäessä dokumentti näyttää samalta jokaisella käyttöjärjestelmällä. Arial on yksi näistä, se on köyhän miehen Helvetica.

Lähteet: The Scourge of Arial, Wikipedia: Arial, Microsoft.

---

Niin, minä en ole ammattilainen. Joten virheitähän voi esiintyä. Niistä voidaan keskustella kommenttilaatikossa :)

Fontit aakkosittain

Koska muutamissa ruokablogeissa on harrastettu aakkosleivontaa, niin päätin plagioida hyvän idean ja bloggailla fonteista aakkosittain. Monilla kirjasimilla on pitkä historia ja jotkut herättävät paljon tunteita, mutta siitä käyttäjät harvoin tietävät mitään. He vaan valitsevat sopivan fontin windowsin perusvalikoimasta ja harvan on tarvinnut uutta fonttia asentaa.

Internetistä löytyy lukemattomia sivustoja, joilta voi ladata omaan käyttöönsä ilmaisia kirjasimia. Monet näistä ilmaisista fonteista ovat kyllä hauskoja, mutta usein käyttökelvottomia tekstissä - otsikoita niillä tosin voi piristää. Ja mikäli joku näitä hauskoja ilmaisfontteja innostuu word-dokumenteissa tai nettisivuillaan käyttämään, on muistettava että muille käyttäjille fontti korvaantuu, mikäli koneeseen ei kyseistä fonttia ole asennettuna.

Monet yleisesti käytössä olevat fontit ovatkin siis niitä, jotka tulevat käyttöjärjestelmän mukana. Aakkosfontistelussani koitan tuoda esiin tunnettujen ja muuten vain tärkeiden fonttien historiaa.

Heitä ehdotus fontista, josta erityisesti pitäisi blogata!

Missä pilkunviilaajien ammattilehdet?

Opiskelen media-alaa ja olen erityisen innostunut fonteista. Arvostan kaunista ja toimivaa nettigrafiikkaa ja keräilen kauniisti taitettuja lehtiä.

Suomessa ei kuitenkaan julkaista lainkaan juuri graafiseen suunnitteluun keskittyviä lehtiä. Ehkä graafisten alojen yhteisölehdistä löytyisi jotain sellaista mitä ajattelen, mutta en muista kyllä nähneeni. Haaveilen siis suomalaisiin lehtihyllyihin tietokone-, valokuvaus- ja sisustuslehtien väliin jonkinlaista sekoitusta fonteista, kuvista, vektorigrafiikasta ja tekniikasta kertovasta lehdestä. Valtakunnassa ilmestyy jo lähes kymmenen sisustuslehteä, useampi valokuvauslehti ja vauvalehtiäkin puolisenkymmentä.

Katsastin Amerikan lehtitarjontaa ja sieltä löytyi Print -lehti, jonka helmikuisen lehden sisältö ainakin näytti lupaavalle.Googletus tuotti myös toisen mielenkiintoisen tuloksen. HOW -lehden nettisivut ainakin ovat laajat. Ehkä näitä julkaisuja voisi jostain ostaa sähköisinä. Ehkä.

Tuota tuohta

Pysähdyin kaupassa lehtihyllyn kohdalle. Onko tähän aikaan vuodesta tapana oikeasti, että lähes kaikkien lehtien irtonumerohinta on puolitettu? No halpoja olivat ja mukaan tarttui Avotakka, sekä SK Gourmet.

Avotakassa oli juttua kevään tekstiiliuutuuksista ja ainakin näin ensivilkaisulla ihastuin Finlaysonin Tuohi-vuodevaatteisiin. Anna Huhdan suunnittelema kuosi tuo mieleen kevään ja koivuista innostuneena löysin myös Ikealta Anno Unni -verhokuosin.

Tuohesta tuli mieleen tuohisormus, jonka yksi leiri-ihastus minulle joskus 90-luvulla teki. Oi niitä aikoja :) Teiniajat eivät tule takaisin, mutta kevät on kuulkaa ihan oven takana!

Oletko löytänyt suosikkisi kevään kangasmallistoista?

Tahtoo työpöydälle

Muistikirjani vetelee viimeisiään ja pakon sanelemana koitin etsiä verkkokaupoista jotain kivaa kirjasta käyttööni. Tässä siis viikon tahtotilat, eli työpöydäntäyttökamaa.

1. 8 Days a Week planner journal -kalenteri

Awww... idea on ihana. Kirjasessa on päivät englanniksi maanantaista sunnuntaihin, mutta lisänä on ekstrapäivä "someday". Juuri nyt en kuitenkaan ole kalenterin tarpeessa, joten tämä jääköön Vitamin D(esign) -kaupan virtuaalihyllyyn. Ehkä tällaisia löytyisi ensimmäisellä (no toinenkin kelpaa) kotimaisella joskus jostain hyllystä. Hintaa tällä muuten on 16 dollaria, eli alle 11 euroa. Kuva: Vitamin D(esign)shop

2. Vector -säläteline

Tämä on ainakin nettisivujen mukaan Venäjän suurimman suunnittelutoimiston hengentuote. Idea on kyllä hauska ja sivustolla oli muutenkin innovatiivisia ratkaisuja. Tällaisten vaarana on tosissaan kyllä kerätä sitä sälää, mutta toisaalta tuohon saisi nätisti kivat tavarat esille. Hintaa oli euroissa alle kympin verran. Kuva: Art Lebedev Studio

3. Se itse muistikirja
Jokaisella ihmisellä on heikkoutensa. Mun heikkous on Viivi ja Wagner -sarjakuvat yhdistettynä kaiken maailman oheistuotteisiin. Siksipä valitsen muistikirjakseni tällä kertaa vihreän version. Edellinen oli vaaleanpunainen ja se palveli pitkään. Ja koska hinta on muistikirjaksi mielestäni hieman suolainen (12,50 e), niin sitä kirjaa sitten pitääkin tietyllä hellyydellä. Muistikirjoja saa tilattua myös kohtalaisen alkeellisesta verkkokaupasta. Kuva: viivijawagner.net

4. Applen läpsy

Et ole ajan hermoilla, saatika vakavastiotettava mediatyöläinen, ellet edes himoitse omistavasi jotain uuh-niin-hottis-omppufirman tuotteista. En siis eroa tässä muista kanssamedialaisista. Tahtoisin tuon upouuden MacBook Airin, joka on niin litteä ja niin kovin kaunis. Vekotin maksaa 1699 euroa ja juuri nyt omistan vielä toistaiseksi toimivan läpen (jonka nimi on muuten Läpe). Eli odotetaan sitä lottovoittoa tai edes vakkarityötä *huoh*. En muuten laita edes linkkiä omppusivuille, sillä hei kamooon, kaikkihan sinne osaa. (www.apple.fi)

---

Olisin vielä tahtonut kyniä, sillä mikään ei voita uusia kivoja erivärisiä kyniä. Mutta pikaisella vilkaisulla en löytänyt kynäkaupan nettiversiota. Paras siis luottaa ehkä marketin tarjontaan. Millainen muuten on teidän unelmakynänne?

Suomalainen sisustustelevisio

Olen jäänyt koukkuun television ns. lifestyle-ohjelmiin, joista suurin osa on melkoista höttöä. Suomalaisia sisustusohjelmia on MTV3:n puolella T.I.L.A ja Pientä pintaremonttia. Neloselta taas tulee Inno.

Pientä pintaremonttia ti klo 18.30 Maikkarilta
Täällä puhutaan rahasta, siitä tykkään. Rehellisen epärehellisestä rahasta. Lisäksi pidän ohjelman hahmoista, sillä kaikilla on siinä omat roolinsa ja kiva kun sisustussuunnittelijat vaihtuvat, mutta roolit pysyvät. En aluksi osannut ottaa Teuvo Lomania tosissaan (muistatteko Helsinki City Boyn? Minä muistan, enkä voi unohtaa), mutta tyyppihän osaa hommansa. Juontaja on ehkä hitusen liian virallinen, mutta muiden ainakin näennäinen rentous ja suunnittelijoiden usein perusteelliset suunnitelmat kompensoivat.

Ylläoleva kuva on muuten peräisin ohjelman nettisivuilta, eikä mielestäni anna hyvää kuvaa ohjelmasta. Tyypit on liian iloisia. Sivulta löytyvät kaikki sisustussuunnitelmat, ei pelkästään sitä voittanutta, mistä isot plussat. Isot miinukset kyllä kursiivin liiallisesta käytöstä sivujen haastatteluissa ja yhdys sana virheistä.

T.I.L.A ke klo 18.30 Maikkarilta
Monipuolinen ohjelma ja ainoa asia joka ärsyttää, on viikon muutoskohteiden juontajat. Liian sokerista ja imelää. Puolituntiseen ohjelmaan mahtuu onneksi paljon muutakin asiaa ja esimerkiksi klassikkoesineiden esittelystä olen pitänyt erityisesti. Asiantunteva ohjelma peittoaa jenkkiversiot ja Yleisradion vastineet, muttamutta... itse kaipaisin raflaavuutta ja rosoisuutta. Pastellit, vaahtokarkit ja hissimusiikki ei ole mun juttu, mutta toiset tykkää äidistä ja toiset tyttäristä.

Ohjelman nettisivut on kiitettävän monipuoliset ja jaksot on katsottavissa Maikkarin Anytime-palvelusta ilmaiseksi, siitä plussaa.

Inno ke klo 18.00 Neloselta
En voinut aikoinaan sietää tätä ohjelmaa ja vieläkin jokin tökkii. Tökkii muillakin, esimerkiksi itse Hynynen on arvostellut ohjelmaa (hynysmäiseen tapaan) kolumneissaan ja kirjoissaan. Jokin näissä innoihmisissä on niin kovin epäsuomalaista. Ehkä se iloisuus. Se pitäisi toisinaan kieltää lailla. Tai sitten ohjelmiin pitäisi saada K-merkintöjen lisäksi I-merkintä, joka kertoisi iloisuusasteen.

Ohjelman nettisivut ovat aika raskaat, mutta ulkoasultaan kauniimmat kuin kilpailijoidensa. Lisäksi sivuille ei ole heitetty pelkästään ohjelmien sisältöä, vaan sieltä löytyy esimerkiksi "Arvostele mun kämppä"-osio, jossa yllättäen arvostellaan toisten asuntoja.

Summasummarum
Kolmen kaupallisen kanavan kotimaiset sisustusohjelmat ovat niin erilaisia. Jokaisesta löytyy hyviä puolia: Pienessä pintaremontissa itse ohjelma, T.i.l.a:n nettisivujen sisältö ja Innon nettisivujen ja mainosten ulkoasu. Jos voisin katsoa vain yhtä näistä, niin valitsisin varmaan Pienet pintaremontit. Ärsytyskynnys on siinä pienin.

Kuvat: ohjelmien nettisivut

---

Sokerina pohjalla:
Muuttohaukantie, TV2 (uudet jaksot syksyllä 2008). Näin tästä sattumalta viimeisen jakson. Ohjelman kuvanlaatu oli jotain ihan hirveää ja sisustussuunnittelija oli verhoutunut turhaan blingbling-kerrokseen. Muuten nielen tämän purematta, tosin kyllä se vähän vastaan potkii. Hissikaljan tapainen kokemus. Nettisivuilla on tosin kaikenlaista materiaalia luettavassa muodossa. Se on kiva.

---

//edit//
Tulipa tässä mieleen muuten puutos kaupallisten kanavien sisustusohjelmissa. Yksikään niistä ei kuvaa ohjelmiaan maakunnissa! Toisaalta täällä haja-asutuksessa ei noin vain poiketa lähimpään Ikeaan shoppaileen jotain kivaa ja edullista. Täälläpäin asuntojen stailauksesta löytyisi vähän haastetta... tervetuloa siis tuotantoryhmät Oulua etelämmäksi, mutta Tamperetta pohjoisemmaksi.

Irti massoista

Löysinpäs tässä kerran maailman parhaan T-paitakaupan. Parhaissa printtipaidoissahan on joko kuva, josta ohikulkija ei välttämättä saa selvää, mutta jossa on itselle tärkeä kuva tai asia. Parhaita paitoja ei myöskään myydä henkkamaukassa tai jimppajillissä, vaan ne ovat omalla tavallaan uniikkeja.

Suomalaisesta näkökulmasta katsottuna Threadless on just hyvä. Dollarin kurssin nykylukemilla yksi paita maksaa n. 11,5 euroa. Paidat ovat laadukkaita - itse tilasin joulukuussa niitä viisi kappaletta ja toimituskulut eivät olleet muistaakseni kuin korkeintaan 10 euroa.

Uusia paitoja tulee valikoimiin viikottain ja käyttäjät voivat lähettää omia tekeleitään painettavaksi ja netota siitä rahaa mikäli printti valitaan paitaan. Yhteisöllisyyden nimiin vannova sivusto ottaa lisäksi vastaan käyttäjien kuvia Threadless-paitoihin pukeutuneina.

Kuvat: Threadless.com / helmikuun 18. uudet paidat

Kierrättäjäharjoittelija

Norpatti sen sanoi kuvin. Kierrätys kunniaan ja kulutushysteria alas.

Olen tässä koettanut kartoittaa Lundia-hyllystön lisäosien ostelumahdollisuuksia. Huuto.net tarjoaa tälläkin hetkellä 90 kohdetta kyseisen hyllysarjan täydentämiseksi. Isojen huonekalujen tilaaminen postitse tai matkahuolloitse on kyllä asia erikseen.

Viime viikolla löysin lähimmästä kierrätyskeskuksesta aivan ihanan tuolin. Sellaisen nojatuolin. Se maksoi 15 euroa ja olisi ollut juuri oikean värinen. Olisi pitänyt varata se, sillä mennessäni tuolia hakemaan oli se jo myyty. Jatkossa koitan koluta tarkemmin kierrätyskeskuksia ja kirppareita. Vannon niin. Helmiä tulee tosin vastaan niin harvoin.

Heijastinliiveistä haluttuja

Miksi heijastinliivejä tarjotaan lähinnä vain siinä hirveässä neonkeltaisessa värissä? Miksei kukaan muotisuunnittelija, muotoilija tai joku muu kaveri ole kehittänyt tätä ajatusta jo? Ota koppi, tässä idea! Ikean uutuuksien joukossa oli lasten vaaleanpunainen Patrul-heijastinliivi. Toki sisustusjätti tarjoaa myös neonkeltaisen vaihtoehdon, mutta pinkki on kyllä kiva. Kuva: Ikea.

Heijastinliiviin pukeutuminen pimeällä kelillä iltalenkille mennessä on elintärkeää. T. nimim. meinasinpa tässä syyspimeillä jyrätä jääräpäisen +50v. äijänkäppyrän vilkasliikenteisellä tiellä saksalaisautoni nokkaa koristamaan. Säikähdin. Ja valistuin.

Mutta itse en ainakaan mielelläni tähän härveliin pukeudu, ennemmin jätän lenkkeilyn väliin, kuin vedän päälleni neonhirvitystä. Netti kuitenkin pelasti nyt ja löysin parit vaihtoehdot liikelahjana saamalleni heijastinliiville...

Ilmeisesti hevosharrastajille tarkoitettu Hippodome tarjoaa tällaisia kohtuuhintaan. 43,90 euroa on ihan kohtuuhinta hyvännäköisestä heijastinliivistä. Kuva: Hippodome.

Ai miksikö tavallinen heijastin ei kelpaa? Kelpaa toki, mutta ei minulle. Inhoan niitä kilkattimia takinliepeessä. Ja myös niitä hihaan pujotettavia renkuloita. Hirvitykset.

Kun tiskirättejäkin stailataan, niin miksei heijastinliivejä?

Oman kodin omat luvat

Ostimme poikaystävän kanssa talon maalta syksyllä ja nyt ollaan ehditty jo hetken verran siellä asua. Uuden talon sisustus on ihan totaalisen kesken, mutta pää tursuaa kyllä ideoita, jotka tosin pitäisi ainakin näin aluksi toteuttaa minibudjetilla. Talo on remontoitu 10 vuotta sitten kokonaan ja pari vuotta sitten päällisin puolin. Siksipä emme ajatelleet ihan heti vetäistä haalareita niskaan ja koitamme harkiten ostaa sellaista tavaraa, joka sopisi kotiin tulevaisuudessa siintävän remontin jälkeenkin. Poikaystävä hannaa vastaan, mutta minä repisin tapetteja irti vaikka heti :)

Nykyisellään talossa on muutama ongelmakohta, joihin puututaan poikaystävän mielipiteistä huolimatta mahdollisimman pian. Tässäpä muutama haaveidea jaoteltuna kohteittain:


Keittiö
Nojatuoli ja pieni aamiaispöytä keittiöön ja varsinainen ruokailupöytä olohuoneen puolelle. Jonkinlainen senkki/taso keittiön ja olkkarin välille. Kuva: Kenneth Brown Design.




Makuuhuone
Voi kun osaisin päättää. Päätyä vai ei päätyä ja jos päädytään päätyyn, niin maalataanko, värkätäänkö puusta vai päällystetäänkö kankaalla? Yöpöytää vai yötuolia, tummaa, vaaleaa vai seesteistä? Mies tahtoo TV:n, minä tulisin toimeen ilmankin sellaista. Lisäksi lipastot ja jokin nätti tuoli on hankintalistalla. Kuvat: Nate Berkus, Kara Mann ja Philippe Starck.



Työhuone
Nykyinen työhuoneeksi ajateltu huone on vaaleanpunainen. Siellä on boordia. Do I need to say more? Ensimmäinen askel taitaa olla seinien tapetointi tai maalaus, mutta olisi mietittävä myös huoneen järjestelyä toimivaksi työhuoneeksi. Kotikotona äiti on ajatellus hävittää oman työhuoneensa Lundia-kalustetta, joten saatan käydä sieltä kollaamassa palan hyllyä ja hankkia uutta Lundiaa siihen lisäksi. Kuvat: Lundia.

---

Projekti jatkuu :)

Tahdon teline

Oi. Internet on täynnä kauniita asioita. Tässä helmiäisiä ja asioita, joita voisin ostaa:


1. Viinipullonteline
Silmääni miellyttää erityisesti luontoon kytkeytyneet modernisti muotoillut esineet ja asiat. Tämä katseenvangitsija on posliinia ja peräisin Chiasso.com -nettikaupasta. Juuri nyt tämä kauneus näyttää olevan vieläpä alennuksessa ja hinta on vain 48 dollaria, eli 33 euroa. Kauppa näyttää toimivan Chicagosta käsin, eikä ilmeisesti lähetä tilauksia kansainvälisesti. Höh.



2. Latva-naulakko
Tämä kaveri on suuri rakkauteni, mutta ainakaan vielä toistaiseksi se ei ole löytänyt tietään kotiini. Suuri syy lienee hinnassa, sillä opiskelijana en noin vaan design-huonekaluja shoppaile. Ehdotin poikaystävälle, että hän tekisi minulle oman Latvakopion, mutta kuulemma hän ei saa siitä hyvää tehtyä.

Naulakon on suunnitellut Suomen nuori muotoilijatoivo, Mikko Laakkonen. Komeuden saa omakseen 420 euron hintaan ja sitä myy ilmeisesti ainakin Design Forum.


3. Wave-naulakko
Tämä on varsin edullinen ja pieneen tilaan mahtuva katseenvangitsija on myynnissä ruotsalaisen Design Housen verkkokaupassa n. 50 egen hintaan. Pakkaukseen sisältyy kaksi kappaletta aaltoa.

Waven on suunnitellut Nanni Holen ja se on saatavilla sekä mustana että valkoisella. Harkitsen kyllä vakavasti tämän kaverin ostamista.

---

Koitan koota vähintään kolmen tuotteen tai asian himoamislistaa viikottain. Tämän ensimmäisen tahtopostin teemaksi tuli naulakot, sillä näitä olen halunnut jo pidemmän aikaa.

Kivaa ja mukavaa

Hei. Tahdon omistaa asioita ja päätin ryhtyä aiheesta bloggailemaan. Blogin pääpaino on sisustuksessa, mutta saattaapa postauksia syntyä ruuanlaitosta, elämästä ja muusta mukavastakin.

Olen 23-vuotias toistaiseksi päätoiminen opiskelija. Tämä voisi olla harrastukseni.